Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä, on lastentietokirja taloustaidoista. Sen kirjoittaminen on yhteiskunnallinen teko, halusin kantaa korteni kekoon lasten talousosaamisen parantamisessa. Samalla julkisuudessa ja somessa käydyssä taloustaitojen keskustelussa tuntuu olevan moni asia pielessä.
Tiivistän. Ensinnäkin somehuutelijat vaativat kouluihin lisää talousopetusta tietämättä, miten paljon sitä siellä itse asiassa jo on. Ei kannata perustaa käsityksiään omiin kouluaikoihin. Eikä kaikkea vastuuta pidä sysätä kouluille ja jo kuormittuneille opettajille.
Suurin ongelma on perheiden erilainen taloudellinen tilanne. Pisa-tutkimuksissa suurimmat erot nuorten talousosaamisessa selittyivät perheiden taustoilla. Talousosaamisen puutteita ei ratkaista taikaiskusta antamalla vauvoille osakesäästötili samaan aikaan, kun hallitusohjelma ajaa perheitä lapsiperheköyhyyteen. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä, kuin vain taloustaitojen opetuksesta kouluissa.
Tämä kirja on työkalu erityisesti koteihin. Ja sen lisäksi, että siinä selitetään talouden termit ja kerrotaan sijoittamisestakin, puhutaan perheiden erilaisista taloustilanteista, pikavipeistä ja budjetoinnista. Taloustaitoihin liittyy myös talouteen liittyvien tunteiden, unelmien ja asenteiden tunnistaminen. Tärkeintä on lapsen taloudellisen itseluottamuksen kasvattaminen, kokemus siitä että talousasiat kuuluvat kaikille ja niistä voi ittaa selvää.
Noniin. Mennään syvemmälle.
1. Kouluissa ON jo talousopetusta
Kesäkuussa euroviisuvoittaja Jere Pöyhönen eli Käärijä pääsi otsikoihin, kun hän puhui yhteistyökumppaninsa Aktia-pankin viestiä nuorten talousosaamisesta. Pöyhönen kritisoi koululaitoksen puutteellista talousopetusta ja kannusti nuoria välttämään virheitä, joita hän on itse tehnyt. Hänen mukaansa monet nuoret ovat koulusta päästyään hukassa raha-asioissa.
Pöyhönen on hyvällä asialla. Ja kyllä, osalla nuorista on vähän kaikki asiat hukassa vielä peruskoulun jälkeen – oli opetus sinänsä kuinka hyvää tahansa.
Juttu on kuitenkin niin, että meidän 1980-1990 -luvulla syntyneiden ei kannata perustaa käsityksiämme omien kouluaikojemme muistelemiseen.
Kouluissa talousopetus on nimittäin kehittynyt viime vuosien aikana huimasti, ja taloustaitoja kuuluu nykyiseen opetussuunnitelmaan enemmän kuin moni ymmärtää.
Rahan jäljillä -kirjan taustatyötä tehdessäni ostin kolmen eri luokka-asteen yhteiskuntaopin ja taloustiedon kirjat ja kävin läpi, mitä siellä kouluissa aiheesta opetetaan. No, vuodesta 2016 lähtien taloustaidot ovat olleet mukana myös alakoulun opetussuunnitelmissa. Eivät kovin laajasti, mutta ei sen ikäisille mistään muustakaan opeteta kuin alkeita. Lisäksi taloustaidot kuuluvat kouluissa myös matematiikan ja kotitalouden opetussuunnitelmaan. Lukiossa taloustaitoja on tarjolla kokonainen kurssi, ja sen kirjan lukeminen tekisi hyvää suurelle osalle aikuisistakin.
Vuoden 2018 Pisa-tutkimuksessa suomalaisten oppilaiden taidot arvioitiin tutkimuksessa toiseksi parhaaksi. Oppilaiden väliset erot olivat kuitenkin todella suuria. Oppilaiden sosioekonominen tausta vaikutti talousosaamiseen Suomessa vertailumaista toiseksi eniten.
Koulussa opitulla on siis merkittävä rooli ja talousopetuksen määrä on lisääntynyt. Mutta heikoimmin osaavan neljänneksen ongelmat eivät johdu siitä, että asioita ei koulussa käsiteltäisi.
Koulujen lisäksi tärkeä rooli on esimerkiksi Suomen Pankin talousosaamisen eteen tekemällä työllä sekä järjestöjen, kuten Nuorten yrittäjyys ja talous NYT, tarjoamilla työkaluilla opettajille. Nyt:n Yrityskylään osallistuu jo noin 85 prosenttia kaikista Suomen kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisista.
Taloustaitojen opettaminen on tärkeää. Sovitaanko kuitenkin, että kun puhutaan aiheesta, otetaan selvää siitä miten asiat ovat. Ja voidaanko puhua dissaamatta kouluja ja sysäämättä (tästäkin) vastuuta vain opettajille?
2. Ongelma on lapsiperheiden eriarvoistuminen ja köyhyys
Mikä on lopulta riittävä taso joka taloustaidoista halutaan? Törmään somessa toistuvasti hyväosaisiin vanhempiin, jotka valittavat, että itse pitää osakesijoittamisesta ja etf-rahastoista perheen teinille opettaa. Ongelma ehkä on osin siinä, että käsitys tarvittavista taloustaidoista vaihtelee. Usein lapsiin liittyvä talouspuhe tuntuukin suunnatulta niille perheille, joissa on mahdollista sijoittaa lapsilisät.
Kriittisin tilanne on niissä perheissä, joiden vanhemmat eivät todellakaan tiedä mikä on etf. Sellaisissa perheissä, joiden aikuisten arkea maksuhäiriöt ja pikavipit ovat. Silloin ongelmat ovat hyvin moninaisia, ja pahimmillaan kyse on usein ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä. Vielä useamissa perheissä kamppaillaan arjessa rahojen riittämisen ja päivittäisen toimeentulon rajoilla.
Kesäkuussa vaikuttajamarkkinoijana toimiva yrittäjä Natalia Salmela liittyi talousopetuksen vaatijoiden kuoroon. Hän kommentoi uuden hallituksen kaavailemaan osakesäästötiliä vastasyntyneille. Hänestä kokonaan uuden taloustaitojen oppiaineen lanseeraaminen olisi tehokkaampi keino parantaa suomalaisten talousosaamista.
Salmela on sinänsä oikeassa, osakesäästötilin olemassaolo ei anna yhdellekään vanhemmalle taikaiskusta ymmärrystä pörssisijoittamisesta. Mutta samalla hetkellä kun joku on jälleen vaatimassa jotain lisää kouluihin, kuulen sen parahduksen joka kuormitettujen opettajien sieluista purkautuu.
Tällä kirjalla en voi ratkaista kotien eriarvoistumista, mutta voin toivoa että koulun tai kirjaston kautta se päätyy myös sellaisen lapsen käsiin, joka sitä erityisesti tarvitsee.
3. Tärkeintä on asenne ja taloudellinen itsetunto
Miten selittää lapsia kiinnostavasti korkojen nouseminen ja inflaatio? Tänä vuonna hintojen nouseminen on tuntunut monissa perheissä konkreettisesti ja inflaatiopeikko on purrut lujaa. Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä pyrkii toki selittämään nämäkin ilmiöt lapsille konkreettisesti.
Tarinan päähenkilö Haku on juuri työttömäksi jääneen yksinhuoltajan lapsi, joka haaveilee tonnin kännykästä. Teoksessa lapsihahmot keskustelevat avoimesti perheiden erilaisista taloustilanteista ja siitä, miten toisilla on varaa käydä leffassa ja ravintoloissa ja toisilla ei. Toiselle sijoittaminen on tuttua, toinen vielä kuvittelee että se ei kosketa hänen maailmaansa.
Voimaantuminen ja tulevaisuususko on tunne, jonka haluan lapsilukijaan tarttuvan.
Taloustaitoihin liittyy myös talouteen liittyvien tunteiden, unelmien ja asenteiden tunnistaminen. Tarinan täytyy kolahtaa nykynuoreen ja käsitellä heidän arjessaan olevia talouden ilmiöitä samaistuttavasti ja kiinnostavasti.
Se tonnin puhelin tai merkkilenkkarit eivät lopulta ole elämässä tärkeintä, eikä niiden pitäisi olla avain kavereiden arvostukseen.
Teoksen lapsihahmot ratkaisevat Hakun puhelinongelmaa yhdessä ja tarttuvat toimeen. He keksivät odotamattoman tavan kerätä rahaa puhelimen maksamiseen, ja auttavat samalla Hakun äitiä löytämään apua perheen taloudenhallintaan. Tarinan varrella Hakun luottamus omiin taloudellisiin kykyihinsä kasvaa.
Lapset keskustelevat myös positiivisesti tulevaisuuden ammateista, työelämästä ja yrittäjyydestä.
Tärkeintä ei ole se, osaako määritellä kaikki termit oikein. Vaan syntyykö lapselle kuva itsestään pystyvänä toimijana, joka voi ottaa itse asioista selvää ja ryhtyä toimeen.
- Ullakon jännittävä labyrintti on kuvittaja Mitja Mikael Malinin lempparikuva – Katso video miten se syntyi!
- Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä on kaupoissa! Nähdään julkkareilla ja kirjamessuilla!
- Epäluuloa lietsottiin jo, nyt mediakasvatuksessa on aika rakentaa luottamusta
- Saatteko lukea Fingerporin etukäteen, mikä on hullunkurisin juttu jonka olette kirjoittaneet ja ovatko toimittajat töissä myös iltaisin?
- Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä – Mediataitoja ja journalismia käsittelevä lastentietokirja ilmestyy syyskuussa!