Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä ilmestyy tällä viikolla! Sain juuri käsiini lämpimäiset painosta, ja se on aina kutkuttava, odotettu hetki. Laatikon avaaminen ja fyysisen kirjan pitäminen kädessä konkretisoi kovan työn. Ja voi että miten söpöltä ja karkilta kirja voi tuntua, sen värit on kauniit!
Kirja on kaupoissa lauantaina 30. syyskuuta, ostoksille siis!
Monet lapset myös tykkäävät kuunnella äänikirjoja, ja tietysti tästä tulee sellainenkin! Äänikirjan pitäisi olla kuunneltavissa yleisimmissä palveluissa samaan aikaan, kuin fyysinen kirja on kaupoissa. Lukijaksi saimme suositun Lauri Kortelaisen, joka on monille lapsille tuttu mm. Timo Parvelan Ella ja Pate -kirjojen lukijana.
Lauantain ohjelmassa on sännätä kirjakauppaan tutkimaan, millaisen hyllypaikan kirja on saanut ja onhan sitä varmasti siellä. Ehkä kirjakaupan myyjät ovat tottuneet hermostuneisiin kirjailijoihin, jotka muka vaivihkaa käyvät silittämässä kirjojensa selkämyksiä ja vakoilemassa paljonko kirjaa hyllyyn on otettu.
Tervetuloa keskustelutilaisuuteen Suomen Pankin Rahamuseolle
Mukana keskustelussa ovat myös sijoittaja ja kirjoittaja Merja Mähkä sekä strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen. Keskustelua johtaa Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen.
Lisäksi tubettajasiskokset Elina ja Sofia kertovat yrittäjyydestä, rahankäytöstä ja talousasioihin liittyvistä tunteista. Tilaisuuden järjestää Suomen Pankki.
Paikalla on tietysti kirjamyyntiä ja signeeraus, joten tule paikan päälle myös tapaamaan, juttelemaan ja hakemaan tutulle lapselle kirjaan omistuskirjoitus!
Tervetuloa! Voit osallistua joko paikan päällä tai seurata tilaisuutta verkossa. Tilaisuudesta tulee myös tallenne jälkikäteen katsottavaksi.
Suomen Pankin Talouskirja nyt -sarja avaa talouden käsitteitä kirjallisuuden kautta.
Lastenromaanissa lapsilla pitää olla oma salainen paikka, ja siksi tornihuone on yksi tämän tarkkaan konseptoidun kirjasarjan ainesosista. Näin Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä syntyi.
Miten kertoa lapsille taloustaidoista kiinnostavasti? Miten saada alakoululainen ymmärtämään inflaatio tai korot?
Olen kirjoittanut jo aiemmin kolme kuvitettua ja tarinallista lastentietokirjaa, joten haaste ei tuntunut mahdottomalta. Mutta nyt lähdimme rakentamaan aiemmista kirjoistani uuteen suuntaan kehittyvää konseptia.
Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä on askel lastenromaanin suuntaan. Kohderyhmä ovat 7-12 -vuotiaat, eivätkä he juuri enää kiinnostu lasten kuvakirjan mallisista teoksista. Kirjan fyysinen koko siis pieneni. Tekstiä on hieman enemmän, ja tarinan rooli kasvaa.
En halunnut vain antaa tietoa taloudesta. Sen sijaan tärkeää oli tuoda tarinassa esiin rahaan liittyvät tunteet ja asenteet, eriarvoisuus, unelmat ja epäonnistumisetkin. Tarinan täytyy kolahtaa nykynuoreen ja käsitellä heidän arjessaan olevia talouden ilmiöitä. Samalla halusin, että kirjassa on positiivinen asenne tulevaisuuteen ja työelämään, yrittäjyyteen ja sijoittamiseen. Tärkeintä ei ole se, osaako määritellä termin inflaatio. Vaan syntyykö lapselle kuva itsestään pystyvänä toimijana, joka voi ottaa itse asioista selvää ja ryhtyä toimeen.
Samalla olin kirjoittajana uuden äärellä. Olen työkseni taloustoimittaja, mutta olen opiskellut luovaa kirjoittamista aikoinaan lukuisilla kirjoittajakursseilla mm. Oriveden opistossa ja Jyväskylän yliopistossa sivuaineenakin. Siitä on kuitenkin aikaa.
Neljä konseptin ainesta
Päätimme kustantamon kanssa heti, että tästä tulisi kolmeosainen kirjasarja. Sen hahmot ja maailma pitäisi konseptoida ja suunnitella perusteellisesti niin, että se kantaa koko sarjan. Ja vetoaa lapsilukijoihin. Siksi mukana on harkittuja elementtejä, kuten:
Tarkkaan mietitty neljän lapsen joukko tuo mukanaan universaalin ystävyyden, joka yhdistää lastenkirjallisuutta Viisikoista My Little Ponyihin ja Lego Friendseihin
Ratkaistava tehtävä ja draamaa, joka luo jännitettä. Tornihuoneen salaseura -nimi yhdistää teoksen lasten seikkailukirjoihin.
Raikas ja moderni visuaalisuus, värikäs maailma. Konseptoinnissa valitsin Power Point -slaideille tyylillisiksi esikuviksi esimerkiksi Riina ja Sami Kaarlan Pet Agentsit, Anni Nykäsen kuvittamat Rosmariini -sarjakuvaromaanit sekä ne Lego Friendsit ja My Little Ponyt.
Monia kiinnostavia lastenkirjoja yhdistää lasten oma paikka, jokin salainen kerhohuone. Peppi Pitkätossulla on oma Huvikumpunsa ja toisissa kirjoissa lapsijoukolla on puumaja. Meidän sarjassamme on Helsingissä sijaitseva kauniin jugend-talon tornihuone.
Suomen Pankin Rahamuseo sijaitsee Senaatintorin vieressä Helsingin keskustassa.
Fiktion elementeistä huolimatta teos on faktaa
Tästä luovan kirjoittamisen kehyksestä huolimatta kyse on tietokirjasta, joten teoksessa on paljon sekä tarinaan upotettua faktaa, mutta myös tietolaatikoita.
Teoksessa lapset vierailevat esimerkiksi Suomen Pankin Rahamuseossa, joka on todellinen paikka Helsingissä. Sitä varten olen käynyt museossa useamman kerran ja ottanut siellä kuvia ja videoita muistiinpanoiksi. Kävin museossa myös omien lasteni kanssa jotta näin, mikä heitä siellä kiinnostaa.
Myös tornihuone on todellinen paikka, Helsingissä sijaitseva kaunis talo jonka tornihuoneeseen eräs ystäväni päästi minut tutustumaan. Vanhan puun tuoksu, valonsäteissä leijailevat pölyhiukkaset ja pehmeä valo olivat mielikuvitusta kutkuttava miljöö!
Vaikka tarinan hahmot ovat fiktiivisiä, moni niistä on saanut ainakin osittain inspiraatiota oikeista ihmisistä. Osa aikuislukijoista voi tunnistaa heistä joitakin.
Asiantuntijahaastateltavina ovat toimineet muun muassa Suomen Pankin talousosaamisen neuvonantaja Anu Raijas sekä Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -järjestön ja Yrityskylän asiantuntijat. Taloustoimittajana suurin osa kirjan faktatiedosta on itselleni jo tuttua, mutta käsitteiden määrittelemisessä hain tukea esimerkiksi pankkien tai viranomaistahojen verkkosivuilta.
Kirjassa on esimerkiksi aukeama, jossa kerrotaan lapsihahmojen vanhempien ammateista ja perheiden taloustilanteista. Ammattien palkkatiedot ovat kunkin alan liittojen julkaisemista tilastoista. Työttömyystukea, asumistukea ja muita sosiaalietuuksia saavan vanhemman kuukausitulojen laskennassa auttoi puolestaan Kelan asiantuntija.
Sain myös apua useiden lukujen asiasisältöjen ja uskottavuuden tarkistamisessa eri tahoilta. Esimerkiksi kun lapsihahmo käy äitinsä kanssa kirjassa avaamassa itselleen tilin pankin konttorissa, kirjan on lukenut pankin asiantuntija, joka pystyi arvioimaan menisikö asiakaspalvelutilanne todella niin. Kiitos kaikille mukana olleille avusta!
Vuonna 1995 Suomen Pankki kertoi lapsille inflaatiosta esitteen avulla. Museossa ollut pala historiaa inspiroi, sillä myös nyt hintojen nouseminen tuntuu perheiden elämässä.Rahaa nakertava inflaatiopeikko päätyi muokattuna omana versionamme mukaan.
Yökirjoittaminen ei ole terveellistä
Tämä on teos jonka idean sain jo 2019 edellisen lastentietokirjani ilmestymisen jälkeen. Sovimme tästä jo silloin kustantamon kanssa ja sain kirjoittamiseen apurahankin. Välissä tuli kuitenkin muun muassa koronapandemia, työpaikan vaihtaminen, muutto ja iso remontti sekä muita ruuhkavuosien käänteitä. Voimat ja aika eivät riittäneet samaan aikaan kaikkeen. Niinpä tämä projekti piti laittaa hetkeksi jäihin. Kiitos kustantajalleni Saara Tiuraniemelle, kun uskoit hankkeeseen myös silloin ja olit kärsivällinen!
Lopulta hanke sai kunnolla vauhtia vasta marraskuussa 2022 kun työpariksi löydettiin kuvittajaksi Mitja Mikael Malin. Kun työparin kanssa saadaan sopimukset allekirjoitettua ja kustantamon kanssa hankkeelle deadline, asiat tuntuvat vasta todellisilta. Joten ikuisuusprojekti saatiin itse asiassa kasaan lopulta varsin vauhdikkaasti.
Päivätyön ja lapsiperhearjen ohella tietokirjojen kirjoittaminen ei ole aina helppoa tai terveellistä. Ei se ollut nytkään. Öisin kirjoittaminen ei ole aina ihan viisasta. Teen tätä kuitenkin siksi, että näillä kirjoilla on yhteiskunnallinen merkitys.
Jos mahdollisimman moni lapsi tarttuu kirjaan, se on ollut sen arvoista.
Mitja Mikael Malinin kuvitusta teoksessa Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä (Tammi 2023).
Kirjamme on painossa! Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä ilmestyy syyskuun lopussa 2023. On siis aika kurkistaa kulisseihin ja kertoa kirjan tekemisen vaiheista.
Emme malta odottaa saavamme kirjan käsiimme fyysisenä esineenä, niin upea siitä tuli! Erityisen innoissani olen teoksen kuvittajan Mitja Mikael Malinin kuvituksista. Niiden ansiosta Tornihuoneen salaseura pääsee vauhtiin, mutta samalla hahmoihin tuli herkkyyttä ja vivahteita.
Helsinkiläinen Mitja Mikael Malinon Lahden muotoiluinstituutista valmistunut graafinen suunnittelija, kuvittaja, sarjakuva- ja pelitaiteilija. Häneltä on julkaistu sarjakuva-albumi Kivet, kannot, tähdet, kuuta (Arktinen banaani, 2021), ja hän on toiminut pelitaiteilijana useissa pelifirmoissa.
Pelit ja sarjakuvat yhdistävät siis meitä tekijöitä. Hauska sattuma on se, että Malinin viimeisin työpaikka ennen tätä projektia oli peliyhtiö Seriously, jonka vaiheista olen kirjoittanut usein taloustoimittajana. Seriously tunnettiin söpöstä ötökkähahmoihin perustuvasta pulmapelistä, Best Fiends -hittipelistä, jota olen pelannut varmaan satojen tuntien ajan! Peligraafikon tausta näkyy kuvituksen tyylissä ja toivottavasti se houkuttelee myös lukijoita.
Antaa kuvittajan kertoa itse työstään. Tässä siis viisi kysymystä kuvittajalle!
1. Kerro itsestäsi kuvittajana. Miten ja miksi päädyit alalle?
Se tavallinen tarina. Lapsuuteni oli täynnä piirustuksia, maalauksia, kesken jääneitä sarjakuvasivuja sekä vihkosiin itse tarinoituja kuvitettuja novelleja. Rakastin kuvitettuja kirjoja ja sarjakuvalehtiä. Minut laitettiin kuvataidekouluun mutta en vielä silloin tiennyt että kuvittaminen on minulle Se Juttu. Se tuli selväksi vasta abivuonna kun kaikki ovet tuntuivat olevan auki mutta mieli teki vain piirtää.
Päädyin opiskelemaan graafista suunnittelua, koska monella sarjakuvapiirtäjällä ja kuvittajalla on se tutkinto taustalla. Sain hyvän pohjan monipuoliseen visuaalisen työskentelyyn ja kuvittamisen ja sarjakuvan lisäksi innostuin myös pelitaiteesta. Olen viime vuodet työskennellyt pelialalla pelitaiteilijan (Game Artist) roolissa. Se on ollut kiinnostava ammatti, jossa saa nauttia kuvittajalle harvinaisesta vakituisen palkkatyön turvallisuudesta. Lisäksi olen sivuprojekteina tehnyt kuvitusta keikkaluontoisesti mm. aikakauslehtiin, kirjankansiin ja oppikirjoihin.
Sarjakuva puolestaan korostuu henkilökohtaisissa projekteissani. Suomalainen sarjakuvaskene on aina jalostanut luovuuttani tehokkaasti, ja sarjakuva on minulle suosikkiväline ilmaista itseäni: tavoitteenani on kertoa sellaisia tarinoita joita haluaisin itse lukea.
Vuonna 2021 julkaisin ensimmäinen sarjakuvakirjani Kivet, kannot, tähdet, kuuta. Se on queer-positiivinen sarjakuvanovellikokoelma joka käsittelee suomalaisen kansanuskon teemoja. Se oli minulle rajapyykki, jossa viimein aloin tuntea tekeväni tätä hommaa ”oikeasti”, vaikka olenkin elättänyt itseni enemmän tai vähemmän piirtämisellä jo vuosia.
2. Millainen tehtävä Rahan jäljillä -teoksen kuvittaminen oli?
Rahan Jäljillä oli kolossaalinen 50 kuvituksen urakka, jonka parissa opin paljon kestävästä tavasta työskennellä. Kuvien suuren määrän vuoksi haasteena oli ehdottomasti kuvitusten yksityiskohtainen tyyli. Halusin kuitenkin kuvittaa sellaisen kirjan jollaisia lapsena rakastin. Yksityiskohtia pursuavat kuvat, erilaiset läpileikkaukset sekä sarjakuvamaiset kerronnan elementit ovat lapsuuteni lemppareita, joista jaksan innostua nykyäänkin.
Lopputulosta katsellessani onneksi voin huokaista, että oli vaivan arvoista. Tekemisen hauskuus koostui hahmojen persoonien tuomisesta kuvakerrontaan: millainen olisi k-pop-fanin huone tai millaisen päämajan lapset itselleen koristelevat. Lisäksi kuvamaailmassa on paljon juttuja joita tykkään piirtää: rakennuksia, lämmintä valoa, energisiä hahmoja ja pieni koira.
Katso videolta, miten syntyi yksi kirjan keskeisistä kuvituksista. Video näyttää tallenteena kuvitusprosessin vaihe vaiheelta.
3. Millä tekniikalla kuvitukset on tehty ja miten työskentelet?
Kaikki kuvitukset on tehty alusta loppuun digitaalisesti. Työskentelen suurimman osan prosessista iPad Pro:lla Procreate-ohjelmalla. Luonnostelen kuvitusta miettien kompositiota, kuvakulmaa, paljonko tilaa kuva vie sivulta ja mitä kaikkea tapahtumaa siihen pitäisi mahtua. Työprosessissani on tärkeää, että tässä kohtaa elementtejä voi siirrellä ympärinsä ja kokeilla erilaisia värejä.
Ensimmäinen luonnos on hyvin viitteellinen, ja sitä ei asiakas usein pääse edes näkemään. Epämääräiset viivat ja rautalankahahmot ovat minulle niinkuin hätäisesti muistiin kirjoitettu idea, jota katsomalla tiedän heti mitä olen ajanut takaa. Kuitenkin tämä vaihe on se joka vie kaikista eniten aikaa ja ajatustyötä. Joskus käytän mallina valokuvia tai 3D-malleja. Esimerkiksi Tornihuoneesta tein yksinkertaisen 3D-mallin, jotta saisin paremman käsityksen huonekalujen sijainnista eri perspektiiveissä.
Tornihuoneen esikuvana oleva rakennus on oikea talo Helsingin keskustassa.
Seuraava työvaihe on viivapiirros, tai minun tapauksessani enemmänkin ”parempi luonnos”. Tämän tyyppisissä kuvissa en hirveästi panosta viivan laatuun, sillä seuraavissa vaiheissa maalaan sen päälle. Osa luonnosviivasta jää kuitenkin näkyville ja lopputulos on rento eikä liian huoliteltu. Lisään kuvaan värit, valot ja varjot, yhdistän kaiken samalle layerille eli kerrokseen (kuvittajat tietävät että tämä vähän kirpaisee) ja sitten vain maalaan päälle yksityiskohtia kunnes näyttää hyvältä. Tämä on se kiva vaihe, jota tehdessä ei hirveästi tarvitse ajatella mitään. Yleensä tässä kohtaa olen käpertynyt epäergonomiseen asentoon sohvannurkkaan ja kuuntelen samalla podcastia, äänikirjaa tai youtube-videoita.
Lopuksi siirrän kuvan tietokoneelle ja korjailen väriarvoja Photoshopissa ja siirrän tiedoston oikeassa koossa ja formaatissa. Tämän teen yleensä kaikille kuville kerralla, jotta lopputulos on yhtenäinen. Prosessin varrella vanhoihin kuviin pitää välillä palata fiksaamaan virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia.
4. Millainen kuvitustyylisi ja tekniikkasi muutoin on?
Kuvitan nykyään lähes pelkästään digitaalisesti, sillä olen hionut sen työprosessin niin pitkälle. Varioin tyyliäni ja tekniikkaani sen mukaan mitä olen tekemässä: sarjakuvani ovat usein hyvinkin pelkistettyä viivaa, peligrafiikat taas voivat olla hyvinkin pitkälle renderöityjä (renderöinti tarkoittaa tässä yhteydessä kolmiuloittteisuuden luomista värittämällä, valolla ja varjostuksella).
Oli tekniikka kuinka pelkistetty tai yksityiskohtainen tahansa, minua kiinnostaa muodon ja liikkeen tutkiminen ja tyylittely viivalla ja valolla. Muiden sarjakuvapiirtäjien, kuvittajien ja pelitaiteilijoiden tuotokset inspiroivat kehittämään omaa kädenjälkeä.
Yksi kirjan tapahtumapaikoista on Suomen Pankin Rahamuseo, joka on todellinen paikka Helsingissä.
5. Miten se näkyy kuvituksissa, että myös kuvitukset tarjoavat tietoa ja ovat totta?
Kuvitukset ovat hyvin tiukasti sidoksissa tosimaailmaan, eivätkä sisällä usein lastenkirjalle tyypillisiä fantasiamaisia elementtejä. Fantasian puuttuessa kiinnostavia kuva-aiheita on haettu tosielämästä erilaisten harrastusten, mielenkiintoisten esineiden ja paikkojen avulla. Kuvituksissa esiintyvät oikeat paikat on käyty referenssikuvaamassa, ja moneen muuhunkin asiaan on pitänyt kuvamateriaalin kautta perehtyä. Google-hakuhistoriassa on nyt pizzauuneja, kobolttikaivoksia, sukellusvarusteita ja vanhoja kännyköitä. En pyri täydelliseen tarkkuuteen kuvillani, mutta yritän saada luotua oikeanlaisen fiiliksen ja pelkistää kuvitettavan tilanteen olennaiseen. Näin se on lukijallekin helpompi hahmottaa.
Tarinallinen ja kuvitettu lastentietokirja oman talouden ja taloustaitojen hauskaan oppimiseen.
Tällaista on työn alla! Käsikirjoitus on pian kasassa ja kuvittaja Mitja Mikael Malin on jo hyvässä vauhdissa. Tavoitteena on saada teos painokuntoon ennen kesälomia. Kirjan kustantaa Tammi.
Millaisesta kirjasta on kyse? Kustantamon esittelyssä kerromme: Miten rahaan liittyykin niin paljon unelmia, pettymyksiä ja muita tunteita? Miten teidän perheessä puhutaan talousasioista lasten kanssa? Mitä ovat palkka, verot, korko ja laina? Miten eri digipalveluihin hurahtaakin äkkiä iso summa, ja mihin kaikkeen perheen rahat menevät? Miten koko talous oikeastaan toimii?
Haku on mokannut. Antaako äiti ikinä anteeksi, ja miten he selviytyvät tästä? K-pop-tähteydestä haaveileva koululainen on ostanut äidin nimissä osamaksulla uuden puhelimen voidakseen videoida tanssimuuvejaan TikTokiin. Sitä hän ei tiennyt, että yksinhuoltajaperheen talous on muutenkin kuilun partaalla.
Onneksi Hakun ystävät Lumi, Koko ja Miki auttavat, ja yhdessä puhelinrahat saadaan kasaan. Vähän jää säästöönkin, ja Hakulle avataan oma tili. Lastenromaania lähestyvässä tietokirjassa kuljetaan vanhan jugend-talon ullakkotornihuoneesta Rahamuseoon ja opitaan monenlaisia asioita rahasta.
Teoksen lapsihahmot pohtivat talouden kysymyksiä 7-11 -vuotiaiden kohderyhmälle ikätasoisten ja konkreettisten tilanteiden kautta. Puhe lasten ja nuorten taloustaitojen puutteellisuudesta on ollut viime vuosina Suomessa voimakasta. Taloustaitoja on vaadittu lisää kouluissa opetettavaksi ja Suomen Pankkia myöten alan toimijat ovat huolissaan mm. pikavippien ottamisesta, luottotietojen menettämisestä ja oman talouden hallinnasta. Kouluissa taloustaitoja jo onneksi opetetaan ja TAT:n Yrityskylässä suomalaiset koululaiset saavat tuhtin tietoannoksen myös asiaa.
Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) Nuorisotutkimuksen mukaan 64 prosenttia opettajista on huolissaan nuorten heikoista taloustaidoista (2019).
Huolipuheen sijaan haluamme tarjota ratkaisuita ja työkaluja, ja myös koteihin laadukasta lukemista.
Kirjassa käsitellään teemoja kuten pikavipit, osamaksulla ostaminen, korot ja laina, perheen tulot ja budjetti, erilaiset ammatit ja palkka, valtiontalouden toiminta, digitaalinen maksaminen, sijoittaminen, säästäminen ja pankkiasiat, vastuullinen kuluttaminen, ympäristövaikutukset ja kiertotalous.
Tietosisältöjen ohella tarina tarjoaa samaistuttavasti käsiteltynä asiaa rahaan liittyvistä tunteista.
Oikeus opiskella matematiikkaa ja luonnontieteitä on taisteltu etuoikeus, jossa myös Minna Canthilla on ollut osansa. Canthin aikaan jopa sivistyneistön tytöille opetettiin enimmäkseen salonkitaitoja, kieliä ja käsitöitä – ei hyödyllisiä asioita joilla pitää huolta taloudesta ja osallistua miehen rinnalla toimeentulon hankkimiseen.
Minna Canthille
kysymys tyttöjen koulutuksesta oli kipeän omakohtainen. Olihan hänellä
seitsemän lasta: viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Hän oli aiheellisesti huolissaan
omien tyttäriensä koulutuksesta.
Kohtaus Minna Canthin pienoisromaanista Hanna, vuodelta 1886. Kuva Suvi Aholan teoksesta Mitä Minna Canth todella sanoi
Minnan oma isä
oli halunnut tarjota tyttärelleen parhaan mahdollisen sivistyksen, joka
varmistaisi hyvän tulevaisuuden. Niinpä Minna kävi aikansa tytöille parhaat
tarjolla olevat ja jatkoi peräti juuri tytöille avautuneeseen Jyväskylän
opettajaseminaariin. Opinnot tosin jäivät kesken, kun lehtori Ferdinand Canth
kosi.
Kun Minna jäi 35-vuotiaana leskeksi ja 7 lapsen yksinhuoltajaksi, hän muutti Jyväskylästä Kuopioon ja otti perheensä kangaskaupan hoitaakseen. Kuopioon muutettuaan Canth ilmoitti heti vanhimmat tyttärensä edellisenä syksynä perustettun yksityiseen suomalaiseen tyttökouluun, kertoo Minna Maijala Canthin elämäkerrassa Hellä, herkkä, hehkuvainen (Otava 2014) . Sitä ennen hän oli kuitenkin järkyttänyt kaupungin seurapiirejä käymällä kysymässä Lyseon rehtorilta, josko vanhin tytär Anni pääsisi sinne opiskelijaksi. Lyseon ovet eivät tytöille auenneet. Canthin tyttäret olisivatkin saaneet odottaa kauan: Lyseo pysyi poikakouluna 1970-luvulle saakka.
Canth alkoi
aktiivisesti kampanjoida tytöille järjestettävän, yliopistoon johtavan
koulutuksen puolesta. Kuopiolaiset naiset yhdistivät voimansa valtakunnallisen
naisliikkeen kanssa ja järjestivät varainkeruuhankkeita. Ensimmäinen
suomalainen yhteiskoulu aloitti Helsingissä 1886, Kuopion Yhteiskoulu, jonka
perustamiseen Canth merkittävästi vaikutti, aloitti 1892.
Omien tyttäriensä
suhteen Canth ei voinut odottaa naislyseon tai suomenkielisen yhteiskoulun
perustamista. Kuopus Lyyli aloitti koulun ruotsinkielisessä yhteiskoulussa ja
hänestä tuli ainoa Canthin tyttäristä joka valmistui ylioppilaaksi ja hän pääsi
Helsingin yliopistoon, Maijala kertoo elämäkerrassa. Vanhempien tyttäriensä
puutteellista koulutusta Canth paikkasi palkkaamalla paikallisista
lyseolaispojista tutoreita aineisiin, joita tyttökoulussa ei opetettu – kuten
latinaa, voimistelua ja matematiikkaa.
***
Nykytytöille tämä kaikki on mahdollista, mutta silti suljemme itseltämme ovia – esimerkiksi kuvittelemalla että matematiikka ja ohjelmointi olisivat vain pojille varattu urapolku. Myös itse olen ollut tässä suhteessa pöljä.
Maaliskuussa Teknolologiateollisuus ry – siis esimerkiksi ohjelmistoyrityksiä edustava etujärjestö – julkaisi huolestuttavan tutkimuksen. Enemmistö yläkoululaispojista pitää teknologiaa kiinnostavana tulevaisuuden alana. Tytöt suhtautuvat varauksellisemmin. Pojat ovat yläkoulusta lähtien huomattavasti tyttöjä kiinnostuneempia työskentelemään tulevaisuudessa teknologian parissa.
Kyselyssä oli vastaajina 881 nuorta, joista 40 % oli yläkouluikäisiä ja loput toisen asteen opiskelijoita. Tyttöjen avoimissa vastauksissa teknologia koettiin pelottavaksi. Tytöt myös ajattelevat, etteivät he ymmärrä tai osaa käyttää teknologiaa. Pojat taas korostivat teknologiaa mielenkiintoisena haasteena, joka pitää sisällään paljon mahdollisuuksia.
Teknologiateollisuus
on yrittänyt
houkutella naisia alalle vuosien – jopa vuosikymmenten ajan. Mitään ei vain
tunnu tapahtuvan. Naisia on edelleen teknologia-alalla noin viidennes, 23
prosenttia.
Esimerkiksi
ammattikorkeakouluissa tietojenkäsittelyn uusista opiskelijoista vain 19
prosenttia on naisia, sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijoista 6
prosenttia. Yliopistoissa tietojenkäsittelyn uusista kandivaiheen
opiskelijoista vain 15 prosenttia on naisia, kone- ja energiatekniikassa vain
10 prosenttia.
Opiskelupaikkaa
valitessa on siis tapahtunut jo jotain, silloin on liian myöhäistä vaikuttaa.
Microsoftin pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaistytöt alkavat kiinnostua luonnontieteistä keskimäärin 11 vuoden iässä. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa jo 14-vuotiaana, eikä tilanne parane niinä ratkaisevina vuosina kun nuoret tekevät opiskelu- ja uravalintoja.
Vaikka 62
prosenttia tutkimuksen suomalaistytöistä ymmärsi luonnontieteiden olevan
keskeisiä heidänkin elämässään, vain 37 prosenttia sanoi voivansa kuvitella
uraa niiden parissa. Vain ranskalaisia tyttöjä luonnontieteet kiinnostavat
vähemmän.
Kyse on
syvällä kulttuurissamme olevasta ongelmasta. Suomi on ammattien
sukupuolittumista tarkastelevan EU-maiden listan neljännellä sijalla.
Eriytyneimpien työmarkkinoiden listalla ovat ylempänä vain Viro, Slovakia ja
Latvia. Meillä on vahva jako miesten ja naisten töihin. Mallit alkavat rakentua
jo lapsuudessa: siitä mitä meiltä odotetaan, millaisesta käytöksestä ja
osaamisesta meitä palkitaan ja miten tyttöjä ja poikia kannustetaan.
***
Olen
Talouselämä-lehden toimittajana keskittynyt vuodesta 2011 lähtien erityisesti
seuraamaan startup-yrityksiä, suomalaisia peliyhtiöitä, teknologia-aiheita ja
esimerkiksi kasvuyritysten keräämiä pääomasijoituksia. Kirjoitan kiinnostavista
uusista keksinnöistä, teknologioista jotka mullistavat vauhdilla yhteiskuntaa
kaikkialla maailmassa.
Mutta
vielä täällä lukiolaisena tai yliopistossa journalistiikkaa opiskellessani en
olisi voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä työskentelen teknologian ja
luonnontieteiden parissa päivittäin!
Jääräpäisesti
kuvittelin, että en tulevana kirjailijana tarvitse matikkaa mihinkään. Olin löytänyt omat vahvuuteni kirjoittamisesta ja humanistisista
aineista. Muuten todistukseni oli täynnä kymppejä ja
ysejä, mutta matematiikasta sain jopa pari nelosta. Kieltäydyin tekemästä
mitään matematiikan eteen, joten en myöskään oppinut. Se oli täysin idioottimaista – ja nyt kaduttaa.
Jokainen
löytää lopulta oman polkunsa. On kuitenkin hälyttävää, jos toinen puoli
ihmiskuntaa ei käytä lahjojaan täysimääräisesti vain väärien mielikuvien tai
roolimallien puutteen vuoksi.
Ja kuitenkin oli teknologiasta kiinnostunut ja tietokone- ja konsolipelejä pelaava nörttityttö jo koululaisena. Vaikka nörttitytöistä ei puhuttu minun kouluaikanani.
Onneksi
lopulta löysin työelämässä lokeron, jossa esimerkiksi kiinnostuksesta peleihin
on ollut hyötyä. Samalla olen ymmärtänyt, että kirjailijan ja toimittajan
työssä todellakin olisin tarvinnut enemmän myös sitä matematiikkaa! Ne maailmat
eivät olekaan niin kaukana toisistaan, kuin olin kuvitellut.
***
Olen halunnut osaltani tehdä työtä sen eteen, että muut eivät tekisi samaa virhettä kuin minä. Siksi olen kirjoittanut tästä tytöt ja teknologia, #girlsintech -teemasta vuosien ajan sännöllisesti Talouselämä-lehdessä – ja jopa Demiin!
Viimeisin ponnistukseni aiheen parissa on tammikuussa ilmestynyt Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -lastentietokirja.
Kirjassa sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat
suomalaisiin naisiin – Minna Canthin lisäksi esimerkiksi tähtitieteilijä Liisi
Otermaan joka oli supermatemaatikko ja osasi laskea komeettojen kiertoradat
pelkän laskukoneen avulla nopeammin kuin aikansa supertietokoneet – sekä
kehitysbiologi, kantasolututkija Irma Theslefiin. Kirjan
viesti on se, että nykytytöt saavat itse valita oman polkunsa, heistä voi tulla
kirjailijoita, kauppiaita, tähtitieteilijöitä tai tutkijoita.
Kirja lähtee
liikkeelle tilanteesta, jossa Elli on livistänyt koulun museoretkellä Kuopion
Korttelimuseon pihapuuhun. Elliä harmittaa, sillä matikan tehtäviä on tekemättä
ja hän joutuu tekemään ne koulun jälkeen. Kirjassa matkan varrella matematiikka
onkin yksi teemoista, ja Elli löytää siihen uutta innostusta myös Minna
Canthilta – joka olikin terävä laskija ja menestynyt kauppias.
Itse asiassa tämä
on Minna Canthissa puoli, joka on yllättänyt minut. Minna Canth oli
edelläkävijä, valtavan kiinnostunut tieteen edistysaskelista. Hän tilasi Kuopion
perukoille huikean määrän ulkomaisia lehtiä ja kiinnostavaa kirjallisuutta.
Hänellä oli käsissää oman aikansa internet ja hän oli lukenut ja sivistynyt
tavalla, jolle me jäämme auttamatta jälkeen – vaikka kaikki maailman tieto on
sen meihin liimatun kosketusnäytön täppäilyn päässä.
Minna Canth oli loistava
kirjailija, mutta ennen kaikkea hän oli utelias ja mieleltään avoin. Siinä
missä minä suljin silmäni matematiikalta ja luulin sitä jotenkin vastakkaiseksi
maailmaksi luovuuden, kirjallisuuden ja humanismin kanssa, Canth osasi syleillä
molempia maailmoita. Hän ymmärsi matematiikan tarpeen myös naisten käytännön
elämässä.
”Siihen nähden, että taloudenhoito useimmiten tule olemaan naisten tärkeimpiä tehtäviä, on hänelle annettava opetusta myös taloustieteessä. Keskisäädyissä nykyään vallitseva ekonoomillinen häviötila perustuu muien epäkohtien ohessa suuressa määrin myöskin perheen emäntien taitamattomaan ja ymmärtämättömään talouden hallintoon.”
Minna Canth: Naiskysymyksestä II, Valvoja 1884
Siis jo Minna
Canth vaati lisää taloustaitojen opetusta kouluihin!
Savon Sanomat eli Minna Canthin ja minun yhteisen kotikaupungin Kuopion maakuntalehti kirjoitti Ihmeellisestä Minnasta jo tammikuussa ennen kirjan ilmestymistä.
Pelikasvatuksesta tutuksi itselleni tullut Viihdevintiöt-blogi kirjoitti Ihmeellisestä Minnasta naistenpäivän kunniaksi:
”Vaikka kirjan idea kuulostaa äkkiseltään vähän samantyyliseltä kuin Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjassa, on Ihmeellisen Minnan toteutus täysin uniikki. Pääosassa ovat historian henkilöiden sijaan uteliaat ja tiedonjanoiset lapset, jotka vasta pohtivat omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Kirja tuokin kivasti esiin, miten jokainen tyttö voi löytää oman juttunsa ja tulla miksi haluaa. Samalla se nivoo hyvin yhteen menneen ja nykyisen ajan.
Kirja on mukaansatempaava ja värikäs. Testilukijoina toimineet 5- ja 8-vuotiaat tykkäsivät kovasti. Perinteisiin supersankareihin mieltynyt poikalukijakin sai ihan uutta pohdittavaa siitä, millaisilla supervoimilla oikeassa elämässä pärjää ja miten löytää oma supervoimansa. Sadun lisäksi keskustelua herättivät kirjan mukana tulleet mainiot paperinuket, joiden formaatti ei ollut testilukijoille entuudestaan tuttu. Hyvin kelpasivat silti paperiset versiotkin diginukkehin tottuneille muksuille. Aikovat kuulemma tehdä omiakin paperinukkeja. Suosittelen sekä kirjaa että askarteluhetkeä!”
Viihdevintiöt, Jenni Utriainen
Kirjan punaisena lankana kulkeva naisten supervoimien etsiminen on ollut ilahduttavasti kirjaa arvioineiden mieleen. Kirjan mukana tulevat paperinuket ovat myös yllättäneet monet positiivisesti, niin myös Vauva-lehden sivuilla bloggaavan Tiia Aaltosen:
On hienoa, että kirjaan on valittu sellaisia supervoimia, joita lähtökohtaisesti löytyy meistä kaikista. Eskarilaiseni ilmeistä huomasi helposti, että häneen teki ison vaikutuksen juuri se, että kirjassa esiteltyjä lahjakkaita ja rohkeita naisia kuvaillaan sellaisilla sanoilla, joita hän on kuullut liitettävän itseensäkin, kuten esimerkiksi uteliaisuus, tiedonjano ja villi mielikuvitus.
Kekseliäänä lisänä kirjan lopusta löytyy paperinukkeja supersankarin asuineen ja arkivaatteineen. Lapsia nämä ”ennenvanhaiset” paperinuket hiukan hymyilyttivät, mutta niinpä he vain saivat leikin – ja kinan – niilläkin aikaiseksi.
”Kolme erilaista kirjaa kuvituksineen on mielenkiintoinen kokoelma. Nakki lautasella oli kantaaottava, tarkkaan mietitty puheenvuoro lihantuotannosta kuvituksenaan Chritel Ronnsin taustoitettua havainnointia, Nyt pelittää! puolestaan vei nuoret vanhempien työpaikalle ja konkreettisesti pelien tekemiseen Jussi Kaakisen jo enemmän vauhdikkaiden tilannekuvien mukana. Minnan kokonaisuus on puolestaan aukeamien, tekstin, laatikoiden ja interiöörien sekä voimakkaiden värien irtonaista leikittelyä. Toivottavasti Lappalainen jatkaa – asiansa osaavien tekstintekijöiden joukko ei ole liian laaja tarinatiedon puolella.”
Ihmeellinen Minna -lastentietokirjan julkkarit Minna Canthin seuran järjestämän keskustelutilaisuuden yhteydessä Oodi-kirjastossa keräsivät täpötäyden salillisen väkeä.
Leijailen edelleen aivan fiiliksissä siitä, miten hienon juhlan Ihmeellinen Minna -lastentietokirjamme sai. Oodin sali täyttyi Minna Canthin faneista ja piti hakea lisää tuoleja! Ja aktiivinen Minna Canthin seuran jäsen, kirjailija Kaari Utriokin oli paikalla! Myös yksi kirjamme supernaisista, tieteen akateemikko, kehitysbiologi Irma Thesleff saapui kukitettavaksi.
Lyöttäydyimme yhteen Minna Canthin seuran kanssa ja pääsimme kertomaan kirjasta seuran järjestämän keskustelutilaisuuden yhteydessä. Kansalaisvaikuttaminen Minna Canthin hengessä -tilaisuuden paneelissa olivat Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar, SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula sekä toimittaja Saska Saarikoski. Syntyi hyvä keskustelu! Päätteeksi kustantajamme Tammi tarjosi kakkukahvit.
Oodissa pidetyn paneelin vetäjänä minun piti itsekin valmistautuessa pohtia hetki sitä, mitä ”kansalaisvaikuttaminen Minna Canthin hengessä” oikein tarkoittaa, millaista vaikuttamista se olisi?
Canthin on
sanottu vaikuttaneen suomalaisten sosiaalisiin olohin enemmän kuin kenenkään
muun kirjailijan. Teosten lähtökohta oli journalistinen, sillä Canth kierteli
itse köyhien luona ja jopa vankiloissa tutustuen elämään, jota monet yläluokan
ihmiset eivät nähneet lainkaan. Hänen suhtautumisensa oli myötätuntoinen. Minnan ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat
saman arvoisia oli radikaali – eikä niin kovin yleistä vielä tässäkään ajassa.
Voisimme ottaa oppia Minnan ihmiskuvasta.
Myös tänä
talvena suomalaisia on puhuttanut köyhyys ja esimerkiksi
yksinhuoltajavanhempien toimeentulo, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat. Canthin teemat ovat ajankohtaisia myös
nyky-Suomessa.
Helsingin Sanomien tammikuun alussa julkaisema Anna-Stina Nykäsen artikkeli suomalaisesta köyhyydestä oli juuri sellaista #MitäMinnaTekisi -vaikutavaa journalismia, Minnan hengessä tehtyä. Kyselyssä moni kertoi epätoivosta, kun rahat eivät riitä. Nyky-Suomessa köyhyys on kuitekin varsin erilaista, kuin Canthin ajan vaivaistaloihin joutuvien totaalinen kurjuus. Pahimmillaan myös nyky-Suomessa köyhyys tarkoittaa nälkäisiä lapsia, kuten Ylen juuri ilmestynyt koskettava artikkeli kuvasi.
Yhteiskunnan
kovuus vähäosaisia kohtaan on teemana esimerkiksi Canthin Köyhää kansaa
-teoksessa. Siinä Canth kuvaa köyhää perhettä: epätoivoinen äiti Mari
yrittää haalia ruokaa neljälle nälkää näkevälle lapselleen. Puolisokea
esikoistyttö saa kerjäämällä kuivia leivänkannikoita ja kylmiä perunoita. Kun perheen kuopus kuolee,
Marin mielenterveys murtuu lopullisesti, ja hänet viedään Harjulan köyhäintaloon.
Canth kuvaa Kuopiolaisen Harjulan haisevaksi lääväksi, josta Marin mölisevä
huuto kantautuu.
Minna oli kuplien puhkaisija, joka toi yleiseen tietoisuuteen köyhän luokan hädän – ja samanlaista kuplien puhkaisemista tarvitaan nykyisinkin. Nytkin puhumme eri todellisuuksista, joissa eri puolilla Suomea ja eri tavoilla ajattelevat ihmiset elävät.
”Nainen, joka totuuden tähden uskaltaa otaa iskuja ja ottaa iskuja, panee myös jotakin alttiiksi” – tämä sitaatti on myös Minna Maijalan tuoreen Punaiset kengät -esseeteoksen kannessa. Yhteiskunnallisena vaikuttajana Minna Canth oli rohkea ja aikanaan radikaali. Polarisoitunut somekeskustelu tarkoittaa, että julkinen kannanottaminen vaatii usein iskujen kestämistä, niin Minnan aikaan kuin nykyisinkin.
Mikä olisi minnamaisen rohkeaa kansalaisvaikuttamista tänä päivänä? Meistä
jokainen voi pitää Minnan lippua korkealla, ja rakentaa tasa-arvoista
yhteiskuntaa. Canth puolustaisi suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa.
Yksi kirjan supernaisista, tieteen akateemikko ja kehitysbiologi Irma Thesleff pääsi paikalle.
Graafikko Laura Lyytinen myyntitehtävissä.
Fanikuva. Kirjailija Kaari Utrion teos Eevan tyttäret oli teinivuosina merkittävä herättäjä naisasiaan.
Kustantaja Saara Tiuraniemi haastattelee.
Kustannustoimittaja Mirkka Hynninen toi kukkia.
Saska Saarikoski ja Elina Lappalainen paneelissa
Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar, SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula sekä toimittaja Saska Saarikoski.
Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Miten omana aikanaan vahvasti tyttöjen ja naisten aseman eteen työskennellyt Canth toimisi tänä päivänä? Miten Minna ja muut suomalaiset suurnaiset voivat inspiroida tämän päivän lapsia löytämään omat vahvuutensa?
(Tämä teksti on Tammen tiedote kirjan ilmestymisestä 24.1.2019)
Ihmeellinen Minna, kuvitus Ilona Partanen
Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset on
tarinallinen ja piirroskuvitettu lastentietokirja. Kirjassa sisarukset Elli ja
Hanna tutustuvat suomalaisiin naisiin, jotka ovat tehneet merkittäviä asioita
kirjallisuuden, taiteen, tieteen, talouden ja politiikan alueilla. Tarina
sijoittuu Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista hänen juhlavuotensa
kunniaksi.
Tarinan lapsihahmot Elli ja Hanna saavat mummiltaan
tehtäväksi kerätä supernaisten voimakiviä ranneketjuun. Samalla paljastuvat
Canthin lisäksi kehitysbiologi Irma Thesleffin, tähtitieteilijä Liisi Oterman,
presidentti Tarja Halosen, ministeri Miina Sillanpään, kirjailija-taiteilija
Tove Janssonin ja yrittäjä Armi Ratian supervoimat eli sinnikkyys,
uteliaisuus, tiedonjano, iloinen mieli, itseluottamus ja villi mielikuvitus!
”Supernaisten tarinat näyttävät lapsille erilaisia urapolkuja ja
erilaisia vahvuuksia, joita jokainen voi löytää sisältään”, Lappalainen sanoo.
Taloustoimittajana
muun muassa teknologia-aiheita seuraava Lappalainen on nostanut usein
teksteissään esiin tyttöjen teknologiakasvatuksen merkityksen. Tässä tarinassa
pikkusisko Elli kipuilee matematiikan läksyjen kanssa, mutta Irma-mummo auttaa.
”Myös Minna
Canth oli etevä laskemaan. Hän oli loistava pelaamaan skruuvia ja taitava
liikenainen Hän oli kiinnostunut luonnontieteistä ja aikansa teknologiasta.
Canth tilasi ulkomailta kirjallisuutta ja uusia tiedejulkaisuja. Aikaansa edellä
ollut ajattelu ja usko luonnontieteelliseen ihmiskuvaan yllättivät minut kirjaprojektin
aikana”, Lappalainen sanoo.
”Canthilla on
paljon annettavaa myös nykyajan lapsille. Jo se on lapsilukijoita
havahduttavaa, että Canthin aikaan tytöt ja pojat kävivät eri koulua, eivätkä
tytöt saaneet yhtä laajaa opetusta matematiikassa ja luonnontieteissä kuin
pojat. Siksi halusin nostaa esiin Canthin roolin Kuopion Yhteiskoulun
perustamisessa ja tyttöjen koulutuksen edistämisessä” hän kommentoi.
”Koulumaailma
on Canthin teemoista se, joka on lapsilukijaa lähellä ja ymmärrettävä.”
Canthilla ja Lappalaisella on myös paljon yhteistä: kouluvuodet Kuopiossa,
opiskelu Jyväskylässä, toimittajan ja kirjailijan työ, feminismi sekä
suorapuheisuus yhteiskunnallisista aiheista. Kirjan taustatöitä tehdessään
Lappalainen muun muassa valokuvasi Kuopion Korttelimuseossa ja haastatteli yhä
elossa olevia kirjan hahmoja eli Irma Thesleffiä ja Tarja Halosta.
Ihmeellinen Minna jatkaa palkitun
tietokirjailijan tutulla vahvalla linjalla. Se tarjoaa lapsille tietoa
samaistuttavien hahmojen ja huumoria sisältävän tarinan kautta. Ilona Partasen
värikäs ja iloinen kuvitus herättää hahmot eloon lapsilukijaa kutkuttelevalla
tavalla.
Kuvittaja Ilona Partanen ja Ihmeellinen Minna -lastentietokirjan kuvitusta maalausvaiheessa.
Yksi kiinnostavia puolia lastentietokirjan tekemisessä on yhteistyö kuvittajan kanssa. Tällä kertaa työparini oli Ilona Partanen, joka on siis pian tammikuussa ilmestyvän Ihmeellinen Minna -kirjan kuvittaja.
Ilonan oma esikoisteos, kuvakirja Minä olen Sykkyrämyyrä! (Sammakko), ilmestyi 2018. Hän on kuvittanut myösTodellisten prinsessojen kirjan (Tammi 2018). Hänen tyylilleen ominaisinta on voimakas väri-intensiteetti, patternipinnat ja vahvat kontrastit. Ilona kuuluu arvostetun Napa Agencyn talliin, katso Ilonan portfolio sieltä. Mutta antaa Ilonan kertoa tästä projektista itse!
Millainen tehtävä Ihmeellinen Minna -kirjan kuvittaminen oli?
”Kirjan kuvittaminen oli kiehtova projekti, johon mukavaa haastetta toi historiallisten faktojen, henkilöiden ja tilojen kuvittaminen realistisesti. Samanaikaisesti kirjan sadussa seikkailevat tytöt ja heidän elämänsä oli fiktionaalista, joka mahdollisti mielikuvituksen valjastamisen visuaaliseen käyttöön, joka toi mukavaa vastapainoa. Oli mielenkiintoista paneutua kirjan nostamiin eri aihealueisiin, kuten tähtitieteeseen ja Minna Canthin elämänvaiheisiin ja visualisoida niitä lukijoille. Pyrin rakentamaan selkeitä visuaalisia elementtejä, joilla fiktionaalisen tarinaosuuden pystyi erottamaan historiallisista tietoaukeamista.”
Luonnosvaihe
Millainen kuvittaja sinä olet?
”Kuvittajana suosin perinteisiä tekniikoita, lähden kuvittamaan työtä aina käsin lyijykynän tai siveltimen voimin. Olen myös aika sotkuinen, tehokkaan työpäivän tunnistaa siitä, että maalia on kainaloihin asti, kun haen lastani päiväkodista. Tietokone on minulle palapelin viimeinen osa, jolla viimeistelen kuvitukseni painovalmiiksi, mutta sitä ennen työ elää pitkälti maalauspöydälläni.
Luonnostelen töitäni aika vähän, mikä saattaa ulkopuolisen silmin olla hieman outoa, ja tuo joskus haasteita toimeksiannoissa, joissa asiakas haluaa elää kuvitusprojektin mukana koko matkan. Kuvitus alkaa aina avainsanojen ja mielikuvien kirjoittamisella muistikirjaani. Listaan ranskalaisin viivoin pakolliset elementit, mahdolliset mielikuvat, päähäni ilmestyvät väriyhdistelmät ja muut aiheeseen löyhästikin liittyvät asiat, joiden pohjalta lähden ideoimaan kuvitusta. Luonnosvaiheessa teen hyvin yksinkertaiset lyijykynäleiskaukset, joissa tikku-ukot ja suttupallot seikkailevat, eivätkä ne välttämättä ulkopuolisille avaudu lainkaan. Tämän jälkeen piirrän yksinkertaistetut pohjat, joiden päälle maalaan kuvitusten pohjat. Riippuen toimeksiannosta teen kuvituksen valmiiksi maalaten, tai jatkan työtä vielä koneella.
Olen aika erakkoluonne, maalatessani uppoudun ajatuksiini ja unohdan ajan kulun ja kaiken muun ympärilläni. Jaan työhuoneeni muiden ihmisten kanssa, jotta en muuttuisi aivan mökkihöperöksi.”
”Maalaan guassi-maaleilla eli peiteväreillä. Ne ovat kuin vesivärejä, mutta eivät kuulla läpi ja maalipinta on vahvempi.”
Millä tekniikalla olet tehnyt Ihmeellinen Minna -kirjan kuvitukset?
”Kirjan kuvitukset olen maalannut guassilla ja viimeistellyt yksityiskohtia tietokoneella.
Luonnoskierroksen jälkeen tein yksinkertaiset viivapiirrokset aukeaman aihealueista muille nähtäväksi ja kommentoitavaksi, ja näiden kommenttien jälkeen maalasin aukeamat noin kahden aukemaan päivätahtia. Maalatut pohjat muodostuivat osin irtonaisista elementeistä, jotka viimeistelin oikeaan muotoonsa vasta koneella. Projektin nopeuttamiseksi jätin myös kaikki kasvojen ilmeet ja pienimmät yksityiskohdat koneella tehtäväksi. Kun kaikki aukeamat oli maalattu, oli aika istahtaa tietokoneeni ääreen ja rakentaa kuvitukset lopulliseen muotoonsa.
Pidän guassilla maalatusta pinnasta, ja sen tuomasta elävyydestä. Lisäksi käsin maalaamisessa sattumat muovaavat lopullista kuvaa, jota puhtaasti koneella tehden ei saa aikaiseksi. Koneella piirtäessäni käytänkin usein perinteisen brushin sijaan clone stamp -toimintoa, jolloin piirrän (piirtopöytää käyttäen) uutta kopioimalla maalattua pintastruktuuria.”
”Viimeistely koneella helpottaa kirjaprojekteissa usein viimeisiä muokkauksia, kun asioita ei tarvitse maalata alusta asti uudestaan.”
Lastentietokirjassa myös kuvitusten on oltava totta. Miten se näkyy tässä kirjassa, että myös kuvitukset tarjoavat oikeaa tietoa?
”Olen pyrkinyt tässä kirjassa kuvittamaan kaikki oikeat ihmiset niin samankaltasiksi kuin se tällä tyylillä on mahdollista, jotta lukijalla on mahdollisuus tunnistaa henkilöt. Lisäksi Elinalta saatu ja netistä kaivettu lähdemateriaali on auttanut valtavasti erilaisten aiheiden kuvittamisessa realistisesti. Esimerkiksi Minna Canthin sohvaryhmä ja seinätapetti perustuu alkuperäisiin, enkä ole lähtenyt säveltämään niitä omasta päästäni. Myös esimerkiksi Toven ja Tuulikin rakentama muumitalo on maalattu valokuvareferenssien pohjalta, ja rakennusten taustalla on vierailut niiden luona joko oikeasti tai google mapsin avulla. Vaikka kuvitustyylini onkin kirjassa hieman yksinkertaistettu, eikä täysin realisitinen, olen pyrkinyt siihen, että lukijalla on mahdollisuus nähdä paikat ja henkilöt mahdollisimman oikein.”
Osa aukeaman kuvitusta teoksesta Ihmeellinen Minna. Kohtaus sijoittuu Kuopion Korttelimuseossa Minnan Salonkiin, jossa on esillä Canthin vanhoja huonekaluja.
Mikä tässä työssä oli parasta ja mikä vaikeinta?
”Parasta tässä työssä oli, kuten useimmissa kuvitustoimeksiannoissa, mahdollisuus itsensä sivistämiseen uusien aiheiden äärellä. Lisäksi kirjan tarinan herättäminen eloon kuvitusten kautta on aina ihanaa. Parasta ja vaikeinta samaan aikaan oli omien visuaalisten halujen yhteensovittaminen faktojen kanssa sopusointuisaan pakettiin. Työskentelen usein voimakkaiden väriyhdistelmien kanssa, ja aina se ei oikein istu yhteen annetun aiheen kanssa. Lisäksi välillä oikeisiin paikkoihin pohjautuvat tilat toivat haasteita kuvituksien sommitteluun, kun tavoitteena oli kuvittaa mahdollisimman realistista lopputulosta. Kirjan maalaaminen oli ennen kaikkea mielenkiintoinen projekti, joka mahdollisti työn tekemisen huumoria unohtamatta esimerkiksi etu-ja takalehtien supernaiset -kuosissa.”
Käsikirjoituspalaveri Tammella. Mukana graafikko Laura Lyytinen, kuvittaja Ilona Partanen, Elina Lappalainen ja kustannustoimittaja Mirkka Hynninen.
Kun käyn kouluissa kirjailijana vierailuilla, kerron usein ihan konkreettisesti, miten kirjat syntyvät. Lastentietokirjan syntyprosessi kiinnostaa usein myös kirjoista juttua tekeviä toimittajia. Olen myös puhunut omista kokemuksistani esimerkiksi seminaarissa, joka oli suunnattu ensimmäisestä lastentietokirjastaan haaveileville tuleville tekijöille. Tällaisesta kirjaprosessin ruumiinavauksesta voi siis olla hyötyä monille.
Ihmeellinen Minna -lastentietokirjamme (Tammi) ilmestyy tammikuun puolivälin tienoolla kauppoihin. Mutta miten kirja syntyi? Tässä seuraavaksi luvassa: Idea ja kustannussopimuksen saaminen, kuvittajan löytyminen, käsikirjoituksen alkuvaiheet, tiedonhankinta, kirjoitustyö ja editointi.
Idea ja kustannussopimus
Siinä missä romaanin kirjoittaja postittaa kustantamoille ”valmiin” käsikirjoituksen (jota toki voidaan rajustikin vielä haluta työstää), tietokirjailija tekee yleensä tilausteoksia. Olen myynyt kaikki tietokirjani kustantamoille vasta ideana.
Ensin on alustava keskustelu puhelimitse tai kasvokkain. Innostutaan ideasta, mietitään yhdessä kulmia, kohderyhmää, kirjan kantavaa ideaa ja rajausta. Jalostan ideani 1-2 sivun työsuunnitelmaan. Siinä listaan miksi kirja on nyt tärkeä ja ajankohtainen, mistä se kertoo, mikä on keskeinen tietosisältö jne. Omat lastentietokirjani ovat tarinallisia ja kuvitettuja, joten kerron ideani kehystarinasta ja lapsihahmoista. Kirjoitan työsuunnitelman mielellään jo sellaiseen muotoon, että sitä voi käyttää myös apurahahakemusten pohjana. Kustantamossa suunnitelmastani ehkä puhutaan myös markkinointiosaston kokouksessa, ja tähän asti ne on hyväksytty kustannussuunnitelmaan. Mietimme, milloin kirja ilmestyisi ja mikä työprosessin aikataulu silloin on. Usein kirja esimerkiksi tähdätään puolentoista vuoden päähän, tällä kertaa siis tammikuulle 2019.
Ensimmäistä kertaa puhuimme kustantamoni Tammen kanssa tästä kirjasta jo syksyllä 2017. Ihmeellinen Minna oli vähän erilainen tapaus, sillä oli juuri Tammen toive saada lastentietokirja Minna Canthin juhlavuodelle. Oma ideani josta olin puhunut, liittyi tieteen ja teknologian naispuolisiin roolimalleihin. Löimme ajatukset yhteen, ja niin molemmat saimme haluamamme.
Tiedän toki, että kaikille kustannussopimuksen saaminen ei ole yhtä helppoa. Kun soitin ensimmäisestä kirjastani Atenan Ville Rauvolalle, olimme jo tuttuja – olinhan tehnyt hänen aloittaessaan tehtävässään nimityshaastattelun Keskisuomalaisen kulttuurisivuille. Sittemmin siirryin Helsingin Sanomiin ja 2011 lähtien Talouselämään. Olen ammattikirjoittaja, joten kustantamo voi luottaa minun toimittavan sitä mitä tilataan. Työni kautta olen myös jossakin määrin tunnettu, mikä auttaa kirjojenkin markkinoinnissa. Esikoisteokseni Syötäväksi kasvatettujen (2012) saama Tieto-Finlandia ja myöhempien kirjojen kohtuullinen menestys ovat auttaneet pysymään kustantamoideni kanssa hyvässä yhteistyössä.
Kuvittajan löytyminen
Tähän asti jokaisella kolmesta lastentietokirjastani on ollut eri kuvittaja. Nakki lautasella -kuvittaja oli Christel Rönns, Nyt pelittää -kirjan kuvitti Jussi Kaakinen ja Ihmeellinen Minna -teoksen Ilona Partanen. Lue aiemmat blogitekstini Christelin ja Jussin kuvitustyöstä täältä. Kullekin kirjalle on yhdessä kustantamon kanssa haettu juuri sen kirjan tyyliin sopiva kuvittaja.
Kun mietimme kuvittajaehdokkaita, käymme läpi kuvittajien portfolioita netissä. Osa on kustantamolle tuttuja, ja heillä on jo tiettyjä nimiä tiedossa. Osa rajautuu pois jo siksi, jos heidän työtilanteensa sattuu olemaan mahdottoman tukossa. Käyn itsekin läpi esimerkiksi Kuvittajat.fi -sivustolla portolioita. Parilta kuvittajalta kustantamo saattaa pyytää koekuvia, jotta näemme millainen visio kuvittajalla olisi tästä kirjasta ja sen hahmoista – etenkin jos tekijä on tuntemattomampi.
Ilona Partanen tuli Tammelle tutuksi, kun hän kuvitti Ihan totta! -tietokirjakilpailun lasten sarjan voittajateoksen eli Todellisten prinsessoiden kirjan. Ilona on vasta valmistunut ja uransa alussa, mutta hänen lupaavudestaan kertoo mm. pääsy kovatasoisen Napa Agentuurin talliin. Ilonan tyyli on värikäs ja iloinen. Se tuntui raikkaalta, ja pidin erityisesti hänen näistä Suomen Kuvalehdelle tekemistään Suomen presidenttien kuvituksista. Niinpä Ilona pyydettiin mukaan jo projektin alkumetreillä. Lue lisää Ilonasta hänen sivuiltaan.
Käsikirjoituksen alkuvaiheet
Ennen kuin aloitan varsinaisen käsikirjoittamisen, olemme jo päättäneet kustantamon kanssa, montako sivua kirjaan tulee ja minkä kokoinen kirja on kyseessä. Se ohjaa käsikirjoittamista. Esimerkiksi jos kyse on 20 tarina-aukeamasta, käsikirjoitukseen haluttujen tietosisältöjen, ja sitä kuljettavan kehyskertomuksen on jakauduttava aukeamille mukavasti. Siksi aloitan tekemällä aukeamakäsikirjoituksen. Ihmeellinen Minna -teoksessa kokeilin sitä ensimmäistä kertaa Power Pointilla, eli loin esitysohjelmalla 20 slaidia joille aloin merkitä ranskalaisin viivoin:
Mitä aukeamalla tapahtuu, mikä voisi olla aukeaman kuvitusidea
Mikä on juonta kuljettava käänne, konflikti, hahmojen tunne tms.
Kuka historiallinen suurnainen on esittelyssä eli mikä on aukeaman tietosisältö
Mitä faktalaatikoita tarvitaan
Minulla oli myös Excel, jossa listasin mahdollisia mukaan otettavia suomalaisia suurnaisia eri aloilta. Valinta oli vaikea, ja jokaisen naishahmon oli oltava perusteltu niin, että hänellä olisi annettavaa lapsilukijalle ja kehystarinalle. Nythän mukaan päätyivät Minna Canthin lisäksi tähtitieteilijä Liisi Oterma, kehitysbiologi Irma Thesleff, kirjailija-taiteilija Tove Jansson, presidentti Tarja Halonen ja yrittäjä Armi Ratia. Pohdinnassa olivat myös esimerkiksi ministeri Miina Sillanpää, taiteilijat Ellen Thesleff ja Helene Schjerbeck, professori Leena Palotie, säveltäjä Kaija Saariaho ja Suomen Pankin johtaja Sirkka Hämäläinen. Kuten viime vuonna ilmestyneet lukuisat kokoelmakirjat suomalaisista sankarinaisista osoittavat, tarjontaa kyllä riittäisi. Tässä kuitenkin oli tarkoitus erottua nimenomaan tiukalla fokusoimisella, ja valittuihin hahmoihin keskittymisellä. Pallottelimme mahdollisia nimiä ja niiden perusteluita kustannustoimittajani Mirkan kanssa puolin ja toisin.
Kun tämä vaihe oli kasassa, pidimme ensimmäistä kertaa palaverin kustannustoimittajan ja kuvittajan kanssa. Se oli myös minun ja Ilonan ensimmäinen tapaaminen livenä. Tarkistimme suuntaa ja aikataulua, pohdimme ovatko valinnat oikeita ja olemmeko asioista yhtä mieltä.
Professori, tieteen akateemikko, kehitysbiologi ja kantasolututkija Irma Thesleff laboratoriossa Viikissä, missä kävin häntä haastattelemassa kirjan taustatyötä tehdessäni.
Tiedonhankinta
Aiemmissa tietokirjoissani olen ollut itse aiheiden asiantuntija. Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) ja Nakki lautasella (Tammi 2014) -kirjojeni taustalla oli työni Helsingin Sanomien taloustoimituksessa maataloutta ja elintarviketeollisuutta seuraavana toimittajana. Kun kirjoitin Pelien valtakunta (Atena 2016) ja Nyt pelittää (Tammi 2017) -kirjat, olen seurannut Talouselämä-lehdessä kasvuyrityksiä ja teknologia-aiheita.
Tällä kertaa olen ollut uudella alueella. Lastentietokirjassa tekstin määrä on rajattu, mutta sen taustalla on silti paljon tiedonhankintaa ja taustalukemista. Esimerkiksi Minna Canthiin liittyen käytössä oli seuraavia lähteitä:
Kuopiossa kävin Korttelimuseossa, missä otin kuvittajaa varten valokuvia ja haastettelin museo-opasta. Minua kiinnosti erityisesti se, mitä museossa käyvät lapsiryhmät kysyvät Minna Canthista. Kuopioon tehdyllä retkellä kävin tapaamassa myös paikallisena Minna Canth -asiantuntijana tunnettua Outi Vuorikaria. Kuvasin myös Minna Canthin vanhaa Kuopion-kotia eli Kanttilaa ja Kuopion Yhteiskoulua. Luin Minna Canthin teoksia, mm. Työmiehen vaimon ja Papin perheen, Hannan ja Köyhää kansaa.
Koska kirjassa on mukana myös yhä elossa olevia suurnaisia, olin heihin yhteydessä ja pyysin lupaa käyttää heitä kirjassa. Kävin haastattelemassa ja kuvaamassa Irma Thesleffiä Viikissä yliopiston kampuksella ja Tarja Halosta hänen toimistollaan Hakaniemessä.
Käsikirjoitus
Kirjoitan joka päivä työkseni, joten tekstin tuottaminen ei ole ongelma. Lastentietokirja on kuitenkin monella tavalla erilaista tekstiä. On ensinnäkin vaikeampi kirjoittaa lyhyesti, kuin pitkästi. Kun tilaa on rajallisesti, jokainen valinta ja lause korostuu. Jokaisen virkkeen on oltava perusteltu, kuljetettava tarinaa, välitettävä oleellista tietoa, kiteytettävä jotain.
Lastentietokirjan on kestettävä myös ääneen lukemista lapselle. Se on armoton testi sujuvuudelle ja sanavalinnoille. Siksi luen omaa tekstiäni myös ääneen kirjoittaessa, ja editointivaiheessa.
Koska omissa lastentietokirjoissani on mukana myös kehystarina ja lapsihahmot, mukana on fiktiivinen ulottuvuus. Millaisia hahmot ovat, miten heidän motiivinsa ja kehittymisensä kaari vievät tarinaa eteenpäin? Mikä on konflikti, joka ratkeaa? Mikä on näille hahmoille tyypillinen tapa reagoida, ja mitä hauskaa siitä voi syntyä? Se oli tälläkin kertaa vaikeinta saada kohdalleen, mutta kun löysin sen, kirjoittaminen helpottui.
Tuskailin etenkin käsikirjoituksen alun kanssa. Miten saada kohtaus käyntiin Kuopion korttelimuseolta ja nivoa siihen ajatukseni päähahmoa eli Elli-pikkusiskoa kuljettavasta aiheesta. Kohtauksen alkuperäinen dialogi tuntui teennäiseltä ja kömpelöltä. Ratkaisu löytyi kliseisesti juuri viikon kirjoitusloman lopussa lenkillä Leppävaaran urheilupuiston pururadalla. Nämähän ovat lapsia, ja lapset voivat olla höpöjä ja villejä! Tajusin, miten oma rämäpäinen tyttäreni saattaisi toimia ja keksin tarinalle uuden alkukohtauksen. Sen jälkeen myös hahmon myöhempi toiminta oli helpompaa kirjoittaa.
Käytännön vinkki: ota Wordin sivu vaakatasoon ja jaa sivu kahteen palstaan. Kapeammat palstat auttavat hahmottamaan tekstimassaa kirjan sivuilla. Jos kirjoitat liian pitkästi, kukaan ei jaksa lukea kirjaasi ääneen iltasatuna, eikä kuvitukselle jää ilmaa. Tiivistä ja karsi. Omat käsikirjoitukseni ovat olleet 14–18 Word-liuskaa, merkkeinä tällä kertaa 35 000 merkkiä (kaikkine kuvittajalle yms. tehtyine kommentteineen). Tällä kertaa huomasimme kuitenkin käsikirjoitusvaiheessa, että alkuperäisen suunnitelman 20 aukeamaa eivät riitä. Jotta tarinan saa jaettua ilmavasti, ja kehyskertomuksen kulkemaan luontevasti, tilaa piti ottaa lisää muutaman aukeaman verran.
Kustannustoimittajan editointimerkintöjä Ihmeellinen Minna -teoksen käsikirjoitukseen.
Editointi
Tavoitteena oli, että käsikirjoitus olisi ollut valmis elokuussa, jolloin kuvittajan piti päästä aloittamaan työnsä. Lähisuvussa sattui kuitenkin kesällä ikävä tapaus, joka laittoi kesämme suunnitelman uusiksi. Elokuussa olin vasta käsikirjoituksen puolivälissä. Saatoin kuitenkin lähettää jo sen kustannustoimittajalle ja kuvittajalle, ja Ilona saattoi aloittaa työn. Loppu valmistui syksyn mittaan parina sykäyksenä viikonloppuisin, ja viimeiset sivut rutistin kasaan viime tipassa marraskuussa.
Yhteistyö kustannustoimittajani Mirkka Hynnisen kanssa on varsin mutkatonta. Mirkka ehdottaa usein virkkeiden suoristamista, esittää toisinaan lisäkysymyksiä ja lisäilee ison kasan pilkkuja. Varsinaisessa käsikirjoituksessa ei yleensä muuten ole isompaa rakenteellista työstettävää, kun ratkaisut on käyty läpi jo aiemmin.
Koska kyse on tietotekstistä, sen ovat asiatarkistaneet myös kohdehenkilöt itse, kuten Irma Thesleff ja Tarja Halonen omat osuutensa. Minna Canthia koskevan osuuden on lukenut myös kirjallisuudentutkija, elämänkertakirjoittaja Minna Maijala. Liisi Otermaa koskevan osuuden on lukenut ja kommentoinut hänen entinen oppilaansa, tähtitieteilijä Esko Valtaoja. Tekstin ovat lukeneet ja kommentoineet myös äitini ja tätini, jotka ovat luokanopettajia.
Mukana on myös oikeudenhaltijoita, kuten Tove Janssonin oikeuksien haltija Moomin Characters. Osa editointiprosessia oli siis yhteistyö heidän kanssaan, ja tekstien ja kuvaoikeuksien tarkistuttaminen. Esimerkiksi Armi Ratiaa koskevassa osuudessa oli saatava lupa Marimekon kuvioiden käyttöön kunkin kuvion suunnittelijalta tai perikunnalta.
Tekstille on tehty editointikierros kun se on ollut käsikirjoitus (word-tiedostona) ja vielä viimeistelevä editointi kun se on taitettu kuvituksen kanssa yhteen. Kuvittamisesta kirjoitan vielä tammikuun aikana lisää erillisessä blogipostauksessa!
Saimme kirjan painoon aikataulussa juuri joulun alla, joten joulurauha on ollut todellinen. Kirjan pitäisi olla kaupoissa tammikuun puolivälin jälkeen, viimeistään noin 20.1.
Kirjan saaminen painoon on toki vasta yhden työprosessin päätöspiste. Sen jälkeen kirjaa pitää vielä myydä ja markkinoida. Se tarkoittaa työtä esimerkiksi kustantamon viestinnälle ja markkinoinnille, mutta myös minulle.
Olen tietokirjailija, taloustoimittaja, sosiaalisen median ammattilainen ja puhuja/esiintyjä.
Aikuisten tietokirjojani ovat Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) ja Pelien valtakunta (Atena 2015). Lapsille olen kirjoittanut viisi kirjaa jotka on julkaissut Tammi: Nakki Lautasella (2015), Nyt pelittää (2017) ja Ihmeellinen Minna (2019).
Tornihuoneen salaseura -kirjasarjassa on ilmestynyt taloustaitoja opettava Rahan jäljillä (2023) ja toinen osa Uutisten jäljillä ilmestyy syyskuussa 2024!
