Kirjamme on painossa! Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä ilmestyy syyskuun lopussa 2023. On siis aika kurkistaa kulisseihin ja kertoa kirjan tekemisen vaiheista.
Emme malta odottaa saavamme kirjan käsiimme fyysisenä esineenä, niin upea siitä tuli! Erityisen innoissani olen teoksen kuvittajan Mitja Mikael Malinin kuvituksista. Niiden ansiosta Tornihuoneen salaseura pääsee vauhtiin, mutta samalla hahmoihin tuli herkkyyttä ja vivahteita.
Helsinkiläinen Mitja Mikael Malin on Lahden muotoiluinstituutista valmistunut graafinen suunnittelija, kuvittaja, sarjakuva- ja pelitaiteilija. Häneltä on julkaistu sarjakuva-albumi Kivet, kannot, tähdet, kuuta (Arktinen banaani, 2021), ja hän on toiminut pelitaiteilijana useissa pelifirmoissa.
Pelit ja sarjakuvat yhdistävät siis meitä tekijöitä. Hauska sattuma on se, että Malinin viimeisin työpaikka ennen tätä projektia oli peliyhtiö Seriously, jonka vaiheista olen kirjoittanut usein taloustoimittajana. Seriously tunnettiin söpöstä ötökkähahmoihin perustuvasta pulmapelistä, Best Fiends -hittipelistä, jota olen pelannut varmaan satojen tuntien ajan! Peligraafikon tausta näkyy kuvituksen tyylissä ja toivottavasti se houkuttelee myös lukijoita.
Antaa kuvittajan kertoa itse työstään. Tässä siis viisi kysymystä kuvittajalle!
1. Kerro itsestäsi kuvittajana. Miten ja miksi päädyit alalle?
Se tavallinen tarina. Lapsuuteni oli täynnä piirustuksia, maalauksia, kesken jääneitä sarjakuvasivuja sekä vihkosiin itse tarinoituja kuvitettuja novelleja. Rakastin kuvitettuja kirjoja ja sarjakuvalehtiä. Minut laitettiin kuvataidekouluun mutta en vielä silloin tiennyt että kuvittaminen on minulle Se Juttu. Se tuli selväksi vasta abivuonna kun kaikki ovet tuntuivat olevan auki mutta mieli teki vain piirtää.
Päädyin opiskelemaan graafista suunnittelua, koska monella sarjakuvapiirtäjällä ja kuvittajalla on se tutkinto taustalla. Sain hyvän pohjan monipuoliseen visuaalisen työskentelyyn ja kuvittamisen ja sarjakuvan lisäksi innostuin myös pelitaiteesta. Olen viime vuodet työskennellyt pelialalla pelitaiteilijan (Game Artist) roolissa. Se on ollut kiinnostava ammatti, jossa saa nauttia kuvittajalle harvinaisesta vakituisen palkkatyön turvallisuudesta. Lisäksi olen sivuprojekteina tehnyt kuvitusta keikkaluontoisesti mm. aikakauslehtiin, kirjankansiin ja oppikirjoihin.
Sarjakuva puolestaan korostuu henkilökohtaisissa projekteissani. Suomalainen sarjakuvaskene on aina jalostanut luovuuttani tehokkaasti, ja sarjakuva on minulle suosikkiväline ilmaista itseäni: tavoitteenani on kertoa sellaisia tarinoita joita haluaisin itse lukea.
Vuonna 2021 julkaisin ensimmäinen sarjakuvakirjani Kivet, kannot, tähdet, kuuta. Se on queer-positiivinen sarjakuvanovellikokoelma joka käsittelee suomalaisen kansanuskon teemoja. Se oli minulle rajapyykki, jossa viimein aloin tuntea tekeväni tätä hommaa ”oikeasti”, vaikka olenkin elättänyt itseni enemmän tai vähemmän piirtämisellä jo vuosia.
2. Millainen tehtävä Rahan jäljillä -teoksen kuvittaminen oli?
Rahan Jäljillä oli kolossaalinen 50 kuvituksen urakka, jonka parissa opin paljon kestävästä tavasta työskennellä. Kuvien suuren määrän vuoksi haasteena oli ehdottomasti kuvitusten yksityiskohtainen tyyli. Halusin kuitenkin kuvittaa sellaisen kirjan jollaisia lapsena rakastin. Yksityiskohtia pursuavat kuvat, erilaiset läpileikkaukset sekä sarjakuvamaiset kerronnan elementit ovat lapsuuteni lemppareita, joista jaksan innostua nykyäänkin.
Lopputulosta katsellessani onneksi voin huokaista, että oli vaivan arvoista. Tekemisen hauskuus koostui hahmojen persoonien tuomisesta kuvakerrontaan: millainen olisi k-pop-fanin huone tai millaisen päämajan lapset itselleen koristelevat. Lisäksi kuvamaailmassa on paljon juttuja joita tykkään piirtää: rakennuksia, lämmintä valoa, energisiä hahmoja ja pieni koira.
Katso videolta, miten syntyi yksi kirjan keskeisistä kuvituksista. Video näyttää tallenteena kuvitusprosessin vaihe vaiheelta.
3. Millä tekniikalla kuvitukset on tehty ja miten työskentelet?
Kaikki kuvitukset on tehty alusta loppuun digitaalisesti. Työskentelen suurimman osan prosessista iPad Pro:lla Procreate-ohjelmalla. Luonnostelen kuvitusta miettien kompositiota, kuvakulmaa, paljonko tilaa kuva vie sivulta ja mitä kaikkea tapahtumaa siihen pitäisi mahtua. Työprosessissani on tärkeää, että tässä kohtaa elementtejä voi siirrellä ympärinsä ja kokeilla erilaisia värejä.
Ensimmäinen luonnos on hyvin viitteellinen, ja sitä ei asiakas usein pääse edes näkemään. Epämääräiset viivat ja rautalankahahmot ovat minulle niinkuin hätäisesti muistiin kirjoitettu idea, jota katsomalla tiedän heti mitä olen ajanut takaa. Kuitenkin tämä vaihe on se joka vie kaikista eniten aikaa ja ajatustyötä. Joskus käytän mallina valokuvia tai 3D-malleja. Esimerkiksi Tornihuoneesta tein yksinkertaisen 3D-mallin, jotta saisin paremman käsityksen huonekalujen sijainnista eri perspektiiveissä.
Tornihuoneen esikuvana oleva rakennus on oikea talo Helsingin keskustassa.
Seuraava työvaihe on viivapiirros, tai minun tapauksessani enemmänkin ”parempi luonnos”. Tämän tyyppisissä kuvissa en hirveästi panosta viivan laatuun, sillä seuraavissa vaiheissa maalaan sen päälle. Osa luonnosviivasta jää kuitenkin näkyville ja lopputulos on rento eikä liian huoliteltu. Lisään kuvaan värit, valot ja varjot, yhdistän kaiken samalle layerille eli kerrokseen (kuvittajat tietävät että tämä vähän kirpaisee) ja sitten vain maalaan päälle yksityiskohtia kunnes näyttää hyvältä. Tämä on se kiva vaihe, jota tehdessä ei hirveästi tarvitse ajatella mitään. Yleensä tässä kohtaa olen käpertynyt epäergonomiseen asentoon sohvannurkkaan ja kuuntelen samalla podcastia, äänikirjaa tai youtube-videoita.
Lopuksi siirrän kuvan tietokoneelle ja korjailen väriarvoja Photoshopissa ja siirrän tiedoston oikeassa koossa ja formaatissa. Tämän teen yleensä kaikille kuville kerralla, jotta lopputulos on yhtenäinen. Prosessin varrella vanhoihin kuviin pitää välillä palata fiksaamaan virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia.
4. Millainen kuvitustyylisi ja tekniikkasi muutoin on?
Kuvitan nykyään lähes pelkästään digitaalisesti, sillä olen hionut sen työprosessin niin pitkälle. Varioin tyyliäni ja tekniikkaani sen mukaan mitä olen tekemässä: sarjakuvani ovat usein hyvinkin pelkistettyä viivaa, peligrafiikat taas voivat olla hyvinkin pitkälle renderöityjä (renderöinti tarkoittaa tässä yhteydessä kolmiuloittteisuuden luomista värittämällä, valolla ja varjostuksella).
Oli tekniikka kuinka pelkistetty tai yksityiskohtainen tahansa, minua kiinnostaa muodon ja liikkeen tutkiminen ja tyylittely viivalla ja valolla. Muiden sarjakuvapiirtäjien, kuvittajien ja pelitaiteilijoiden tuotokset inspiroivat kehittämään omaa kädenjälkeä.
Yksi kirjan tapahtumapaikoista on Suomen Pankin Rahamuseo, joka on todellinen paikka Helsingissä.
5. Miten se näkyy kuvituksissa, että myös kuvitukset tarjoavat tietoa ja ovat totta?
Kuvitukset ovat hyvin tiukasti sidoksissa tosimaailmaan, eivätkä sisällä usein lastenkirjalle tyypillisiä fantasiamaisia elementtejä. Fantasian puuttuessa kiinnostavia kuva-aiheita on haettu tosielämästä erilaisten harrastusten, mielenkiintoisten esineiden ja paikkojen avulla. Kuvituksissa esiintyvät oikeat paikat on käyty referenssikuvaamassa, ja moneen muuhunkin asiaan on pitänyt kuvamateriaalin kautta perehtyä. Google-hakuhistoriassa on nyt pizzauuneja, kobolttikaivoksia, sukellusvarusteita ja vanhoja kännyköitä. En pyri täydelliseen tarkkuuteen kuvillani, mutta yritän saada luotua oikeanlaisen fiiliksen ja pelkistää kuvitettavan tilanteen olennaiseen. Näin se on lukijallekin helpompi hahmottaa.
