Tornihuoneen salaseura -sarjan kuvitukset ovat eläviä, vauhdikkaita ja tietosisältöä rikastuttavia. Niiden tyyli on moderni ja värikäs, tunnelma lämmin. Kuvittaja Mitja Mikael Malin on nykyaikaisia työkaluja taitavasti hyödyntävä ammattilainen. Kuvitukset kannattelevat tietokirjan tarinaa ja tuovat vaikeaankin yhteiskunnalliseen teemaan kepeyttä.
Olemme tehneet nyt yhdessä sarjaan kaksi kirjaa, ja parhaillaan aloittelemme kolmatta. Miten kuvitukset syntyvät? Pyysin Mikaelia kertomaan kolmen kuvan taustoista!
Lue täältä myös kirjan ensimmäisen osan kuvituksista ja enemmän Mikaelin kuvitustekniikasta: Tornihuoneen salaseura nappasi taitavan peligraafikon hittipelin tiimistä: 5 vastausta miten kuvitukset syntyivät
”Tämän kirjan ehdoton lempparikuva oli tämä ullakkolabyrintti. Rakastan läpileikkauskuvia jotka ovat täynnä pientä piiperrystä ja yksityiskohtia. Tässä kuvassa lähdetään jo tutuksi tulleesta tornihuoneesta tutkimaan ullakon hämyisiä häkkivarastoja. Valaistus muuttuu kultaisesta iltapäivän auringosta jännittävään hämärään ja taskulampun valoon.
Helppo duuni tämä ei missään nimessä ollut, koska tällaisten kuvien kanssa pitää olla hyvä kolmiulotteinen ymmärrys siitä mitä on piirtämässä. Kävimme Elinan kanssa tutustumassa tornihuonetta inspiroineeseen ullakkotilaan, jossa otimme paljon kuvia ja piirsin pohjapiirroksen. Sitten heitin pohjapiirrokseni romukoppaan ja piirsin ullakon uudestaan muistista, mukaillen sitä fiilistä joka sen käytävillä seikkailusta jäi. Jumppasin luonnosta niin pitkään, että kuvakerronta soljui mukavasti aukeaman vasemman yläkulman tornihuoneesta monen mutkan kautta oikean alakulman häkkivarastoon, josta tarina lähtee käyntiin.
Piirsin kuvan iPadilla Procreate-ohjelmalla. Kun luonnos oli mietitty, itse piirtäminen oli rutiininomaista, lähes meditaatiolta tuntuvaa hommaa. Fiilistelin materiaaleja ja pintoja kuten vanhaa puuta ja tiiliseiniä, ja pipersin kuvan valmiiksi yksi nurkka kerrallaan. Näin ison ja yksityiskohtaisen kuvan kanssa pitää jossain vaiheessa vain aloittaa jostain ja edetä mahdollisimman systemaattisesti. Niin tulee joskus valmistakin.”
2. Kuvat toimituksesta yhdistävät palasia vierailuista
”Kirjassa vietetään aikaa sanomalehden toimituksessa, jossa pääsin itsekin vierailemaan koululuokan hännillä. Tämä fiktiivinen uutisdeski on yhdistelty palasista tosielämän esimerkkejä. Vaikuttavimpana mieleeni jäi tuo upean hektinen kuuden näytön viritelmä, ja se pääsikin kuvituksen keskiöön. Hufvudstadsbladetin kaunis toimistotila itämaisine mattoineen ja puuhuonekaluineen toi taustaan inspistä, jonka ansiosta tila näyttää hauskalta ja kiinnostavalta. Cameo-hahmoina kuvassa on Hesarin uutispäällikkö Jussi Pullinen ja Elina itse työn touhussa.
Toimitusvierailut olivat kuvittajan roolissa tosi mielenkiintoisia. Oli hauska etsiä yksityiskohtia, jotka toimisivat kuvituksellisesti, sekä seurata mihin juttuihin lapset tarttuivat. Toimisto on hyvin aikuismainen tila, ja lasten ihmetyksen ja uteliaisuuden kautta sen näki jotenkin eri silmillä. Olin vain itsekin niin kierroksen lumoissa etten muistanut ottaa kaikesta kuvia.”
3. Kansikuvassa lapsilla on uusi tyyli
”Kansikuvassa on kirjan aloitustilanne, jossa lapset löytävät vanhoja lehtiä ullakkokomerosta. Tunnelma on salaseuramaisen jännittävä, ja lehtileikelaatikko voisi yhtä hyvin olla vaikka aarrearkku. Kun Rahan jäljillä -kansi oli raikkaan sinisävyinen, Uutisten jäljillä -kansi on hämyisen vihertävä. Värimaailma tuo itselleni mieleen nostalgisen julesvernemäisen seikkailukirjallisuuden, joka myös sopii päähenkilö-Lumin persoonallisuudelle.
Kuvituksen perustuskivenä toimii epätarkka valokuva, jonka otin tornihuoneen hämärään ullakkotilaan tutustuessani. Hämärää nurkkaa valaisee utuisesti kolmion muotoinen ikkuna. Lähdin ensin työstämään kuvaa mustavalkoisena, koska en ollut vielä varma väreistä. Tämä työjärjestys osoittautui ihan toimivaksi, sillä pystyin aluksi keskittymään pelkästään tilan mielenkiintoiseen valotilanteeseen ja myöhemmin helposti kokeilemaan väriratkaisuja.
Lapset saivat kakkososaa varten uudet lookit. Uusien vaatteiden avulla määrittelin kirjan väripaletin, jotta se saisi oman identiteettinsä. Myönnän ettei nuorten muoti ole vahvuuteni, ja käsitykseni trendikkäästä pukeutumisesta on jämähtänyt 2010-luvulle. Pystyin onneksi kuitenkin konsultoimaan enemmän aallonharjalla olevaa pikkusiskoani. Erityisen onnistuneena pidän Lumin haalaria, sillä se on sekä vauhdikkaan leikkisä että hempeän tyttömäinen.
Vaikka kansi olikin ensimmäinen kuva jonka tein uuteen kirjaan, se oli myös viimeinen kuva jota viilasin ennen painoon menoa. On aina hieman haastavaa aloittaa kannesta, koska sen pitää kuvastaa hyvin kirjan sisältöjä joita ei vielä siinä vaiheessa ole. Tässä päädyin vielä lisäämään toimittaja-Liljan Mikin tabletin ruudulle antamaan kirjan tapahtumista pienen vinkin.”